JMK:n Historia
Kerhon perustaja Matti Natri muistelee
Kosketus moottoripyöriin
Omalla kohdallani se tapahtui 60-luvulla. Ajelin jo -64 Jyväsjärven jäällä ensimmäisellä Jawallani, olin silloin alaikäinen jotain 13 - 14 -vuotias.Matti Natri
Asuin silloin Vaasankadulla ja matka rantaan ja jäälle oli lyhyt. No sitten me muutettiin Vaasankadulta sinne Halmekadulle ja tuli mopoaika ja vähän aikaa niillä jaksoi ajella kun sitten piti jo hommata suurempaa pyörää. Eka katupyörä oli Honda 250cc Super Sport. Sillon alkoi jo olla muutakin pyöräporukkaa Honda Joonas, Rikama, Pälli, Keppi ja monia muita.
Matti NatriMotocross oli kanssa vahvasti mukana ja lähellä ollut Arelan monttu tuli tutuksi. Vuonna -69 aloin ajamaan motocrossia kilpaa.
Kilpatouhuista
Motocross oli alusta lähtien lähellä sydäntä ja sitä ajoin tosissani. Sitten oli tietysti maarata ja jäärata. Harjulla ajoin kilpaa silloin kun siellä vielä Harjunajoja järjestettiin. Myös TT:tä ajettiin 70-luvun alussa mm. Ahvenistolla, mukana oli Lexa, Iku, Lasu ja muita. Siitä se lähti käyntiin pikkuhiljaa kisatouhu. Kesällä ajettiin sitten katupyörillä, ne meistä joilla katupyörät oli.
Pyöräporukka
Porukat alko sitten hankkia pyöriä ja moottoripyöräporukan määrä kasvoi. Silloin ei ollut vielä kerhoa missä kokoontua niin sitten kokoonnuttiin Kirkkopuistossa. Kaikki kaupunkilaiset ei tästä oikein pitäneet kun oli öistä ajelua ja megafoniputkia ja muuta ja siitä seuras kaikenlaista nahinaa poliisien kanssa. Välillä ajettiin poliisia karkuun. Se oli sitä aikaa, että kun poliisit vain näki moottoripyörän niin ne lähti heti perään. Oli syytä tai ei.Matti Natri
Tähän aikaa touhu oli muutenkin villimpää kun 16 vuotiaana sai heti ison pyörän kortin eikä kypäräpakkoakaan ollut, kattonopeuksista puhumattakaan.
Siihen aikaan jotkut kuulu Keski-Suomen Moottorikerhoon ja jotkut JMU:hun mutta ne oli toiminnaltaan enempi kisa-ajajille tarkoitettuja kuin matkamotoristeille. Jos kisaa halus ajaa niin piti kuulua jompaan kumpaan lisenssin takia. Ne jotka ajo vain kisaa ei tietenkään ollut poliisin silmätikkuna kuten katumoottoripyörät.
Talvisin kun ei ajeltu niin kokoonnuttiin talleissa pienemmillä porukoilla eli niin kaukaa se tavallaan juontaa tää kerhoyhteisön kaipuu.
Oma tilanteeni tänään
Kuluneisiin vuosiin on liittynyt monenlaista. Omaan elämänikin hurjien kilpa-ajovuosien ja lain väärällä puolella olemisen jälkeen kuuluu rauhaisaa kolmen lapsen isän kristittyä perhe-elämää.
Vuonna 1981 yhtenä yönä elämäni rajun ulosajon jälkeen, suunta muuttui, kun sain antaa elämäni korkeimpiin käsiin. Silti olen motoristi sydämeltäni vaikka ajan ja elän täysillä Jeesuksen kerhossa. Ilokseni olen huomannut kromin ja vauhdin seassa monen muunkin etsivän elämäänsä kestävimpiä arvoja. Sitäkään ei olisi uskonut alussa, että monet motoristikaverini seuraavat perässä taivastielle.
Kaikki muuttuu, toivottavasti myös me motoristit. Joka vuosi tulee uudet pyörämallit, ajovarusteet kehittyy samoin kulkuyhteydet. Yksi asia ei muutu. Ihminen on aina samanlainen - etsijä. Toivottavasti myös me muutumme sydämen asenteeltamme aina vain myönteisemmäksi ajatellen ikuisuuttamme. Missä me motoristit sen vietämme? On vain kaksi paikkaa, taivas tai helvetti!
Rohkaisen Sua ystäväni rohkeasti miettimään oman elämäsi suuntaa ja toivon, että monet motoristit uskaltaisivat kääntää kahvaa Jeesuksen puolesta, raitista esimerkkiä näyttäen nuoremmille motoristeille kaikkialla missä liikumme.
Terveisin Matti Natri ja perhe
Mitä muuta minulle kuuluu tänään voit lukea allaolevien linkkien takaa:
Jäähyllä
Sitten mä jouduin linnaan siinä välillä. Sain jonkun parin vuoden kakun. Vuonna -73 mä olin Riihimäellä ja mietin näitä touhuja ja olin linnasta yhteydessä kaupungin nuorisotoimeen, välillä itse kirjeellä ja välillä kaverit vei sinne viestiä. Vuoden -74 alussa sainkin Valkolan koulun väestösuojan perähuoneen meille punttipaikaksi. Alussa puntteja kävi nostelemassa pääasiassa tää kisaporukka Este, Lasse, Lexa, Ojalan Heka, Elli ja muut. Itse nostelin tässä vaiheessa puntteja sattuneesta syystä Riksussa ja Pelson aroilla.
Kerhoaika
Valkolan tila oli alussa reilu puoli vuotta vain punttipaikkana. Sitten kun mä pääsin linnasta kesällä -74 niin sain puhuttua koko väestösuojatilan motoristeille. Elokuussa olin käynyt vielä Vierumäellä nuoriso-ohjaaja kurssin loppuun. Sinä kesänä tuli touhuttua paljon, oli monta rautaa tulessa. Syksyllä oli taas aikaa ja silloin perustettiin JMK. Se perustaminen meni jotekin niin, että kun tila oli saatu niin haalittiin kokoon jostain huonekaluja. Muistan kun menin herättelee Lasua kerran keskellä yötä, että "Hei Lasse, nyt on saatu sohvat ja tuu kaveriksi niin lähetään heittää ne kerholle".
Sitten oli aika kuuluttaa kylillä ja toreilla pyöräporukoita paikalle uudelle kerhotalolle perustamaan kerhoa ja hyvin sinne väkeä saatiin. Porukat oli alusta asti innokkaasti mukana.
Sitten maalailtiin tiloja ja talkoiltiin saluunan ovia ja muuta. Pilvenpiirtäjä silhuetteja maalasi nykyisin meterologina toimiva Laa ja kerhomerkin suunnitteli Jyri ja pellistä valomainoksen taivutteli Veltto.
Filmi-iltojahan me pidettiin heti alusta. Näytetiin filmejä sillä rätisevällä 16-millisellä koneella. Niitä pidettiin joka viikko. Filmit piti haalia pitkin maailmaa, mm. maahantuojilta ja kaupungiltakin sai jotain.
Sitten sinne haalittiin väkee kattoo filmejä. Myöskin meillä oli kisakuskeja puhumassa mm. ralliautoilija Timo Mäkinen ja pyöräpuolelta Heikki Mikkola sekä Heinäaho ja Korhonen. Välillä vieraina oli myös kansanedustajia juttelemassa moottoripyöräverotuksesta.
Sitten se toiminta eteni ja jossain vaiheessa käytiin ajeluttamassa Mattilan lastenkodin ja nuorisokodin poikia sekä PeräHaukkalan poikia. Vedettiin mopokerhoo KSMK:n poikien kanssa seurakuntatalolla. Eka lentopalloturnaus käytiin joskus -76 ja jalkapallookin pelattiin. Kotas-ralli järjestetiin kutsurallina vuonna -75. Joutsasta haettiin sahtia ja alan filmit pyöri. Agrekaatit jauho virtaa ja sitten kun ne sammu tuli hirvee pimeys. Siellä ajettiin myös Kotas-trialia. Heti alussa Kotasella kävi myös Leivon Mikko isänsä Paulin kanssa, tulivat IC:llä ja olivat väkevästi mukana.
Eka korjaustilat saatiin sitten Jokivarren vanhalta koululta -76 ja se tuli tarpeeseen. Sitten lähti myös Kytkijä-lehti ilmestymään -77, Winteri oli sitä innokas tekemään ja ensimmäinen Moottoripyöränäyttely järjestettiin komeasti keväällä -78.
Lehdetkin kirjoitteli meistä. Hymyssä oli juttu kerhon perustamisesta jossa kirjoitetiin: "Kerhon voimahahmo on kulkenut 5 vuotta lain toisella puolella ja aikoo nyt katsoa seuraavat 5 vuotta paremmalla puolella".
Paitabusinesskin kukoisti, kerhon perähuoneessa painettin Väiskin kanssa kerhon paitoja urakalla. Seulat hankittiin Muuramesta.
Siitä kaikki kehitty pikkuhiljaa eteenpäin. Uudet Korjaustilat saatiin Voionmaankadulta kaupungin entisestä korjaamosta -79 ja jäseniä tuli lisää touhuun mukaan. Vaikka verotus yritti tappaa moottoripyöräilyä niin se kuitekin porskutti vauhdilla eteenpäin. Nyt sitten 30-vuotta myöhemmin on jo toisen sukupolven klubilaisia mukana. Homma toimii ja pärrät kulkee. Niin sitä pitää. Ei muuta kuin HANAA!